Teknisen käyttöikänsä päässä

Ikkunat ovat ikääntyneitä. Toinen ulko-ovista on käyttöikänsä lopussa. Vesikate on ylittänyt teknisen käyttöikänsä.

Muutaman vuoden takainen, asuntokauppojen yhteydessä tehty kuntokartoitusraportti oli karua luettavaa. Kas kun nykyiselle kotitalolle ei samantien julistettu kuolemantuomiota: talo on tullut teknisen käyttöikänsä päähän ja se on vaihdettava uuteen.

Tottahan se toki oli, ainakin osittain. Ikkunoiden maali hilseilee, ovista vetää ja kattokin vuotaa paikoin. Mutta silti jokin talossa viehätti, se vei sydämen. Talolla oli tarina. Hyvä tästä tulee, kun sen kunnostaa.

Mikä on tämä ajatusmalli, että ikkunoilla, ovilla – tai jopa talolla – pitäisi olla tekninen käyttöikä? Miksi taloa ei suunnitella sellaiseksi, että se kestää sata tai tuhat vuotta? Mitä jos pyramidit tai Eiffel-torni saisivat saman tuomion? Tai jos Prinsessa Ruususen linnassa olisi sisäilmaongelmia, niin asuisiko prinsessa parakissa väistötiloissa, kun linnaan asennettaisiin koneellinen ilmanvaihto? Vanhan talon voi korjata.

Myönnetään. Toki minua hävettää, kun talon julkisivun maali rapisee laattoina maahan. Vaikka tiedän, että se on pelkkää pintaa. Joku viisas onkin sanonut, että tämä alle millimetrin paksuinen maalikerros on se, mikä parhaiten pitää taloa pystyssä. Ihmiset nimittäin helposti ajattelevat, että jos talon julkisivumaali on rapistunut, on koko talo syytä jyrätä maan tasalle. Rakennetaan tilalle moderni betonilaatikko, jota hengityskone pitää elossa!

Kuten kuntoraporttia, myös vanhaa taloa pitää osata lukea oikein. Ikkunoita ei todellakaan vaihdeta, oli päällimmäinen ajatus asuntokauppojen yhteydessä. Sen lisäksi, että vanhat ikkunat ovat kauniita, ne ovat myös kestäviä. Hilseilevä maali ei riitä syyksi siihen, että ikkunat pitäisi vaihtaa uusiin. Se tarkoittaa vain sitä, että ikkunat on syytä kunnostaa.

Ennen vanhaan ikkunat tehtiin sydänpuusta, ne tehtiin kestämään. Toisin kuin nykyaikaiset elottomat alumiinipokat, joita mainostetaan huoltovapaina – sehän tarkoittaa vain korjauskelvotonta. Entisen naapurin taloon vaihdettiin kymmenisen vuotta sitten vanhojen ikkunoiden tilalle modernit pokat. Jo nyt ikkunat ovat vääntyilleet niin, että niistä vetää. Ja koska ne ovat ”huoltovapaat”, niin ne pitäisi vaihtaa uusiin. Onko tämä sitten ekologista?

Suomen rakennuskannasta yli 100-vuotiaita taloja on hävettävän pieni osuus, vain muutama prosentti. Silti vanhoja taloja jyrätään surutta alas. Jokainen purettu vanha talo on tappio Suomen rakennuskulttuuriperinteelle. Onneksi vanhojen talojen pelastajien joukko kasvaa hitaasti mutta varmasti.

Sami Karjalainen

Kirjoittaja on nokialainen mainostoimistoyrittäjä, joka on ollut mukana järjestämässä Nokian vanhat talot -tapahtumaa ja aloittelee julkisivuremonttia.

Kolumni on julkaistu Nokian Uutisissa 8.7.2020