Kummallisia kysymyksiä

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan kolumni Nokkariin, oli ensimmäinen ajatukseni: mahtavaa! Mutta heti perään iski ahdistus: mistä ihmeestä kirjoittaisin?

Kirjoittaisinko siitä helpoimmasta, eli työstäni yrittäjänä? Siihen pitäisi olla jokin näkökulma. Ehkä hidas yrittäjyys voisi kiinnostaa lukijoita? Mutta haluanko leimautua työtävieroksuvaksi hipiksi, joka tekee neljän-viiden tunnin työpäivää? Ehkä näkökulma voisikin olla mainostoimistoyrittäjyys Nokialla? Ääh. Mainostoimiston tavallinen arki on kuitenkin kaukana Mad Menin sikaripössyttely-meiningistä, joten revi siitä sitten glamouria.

Vai kirjoittaisinko sittenkin vanhoista taloista? Siitähän tulisi näppärä aasinsilta siihen, miten olen ylipäänsä päätynyt Nokialle. Sattuma, johon liittyy järkeilyä ja intuitiota. Täällä nyt vain oli myynnissä vanha talo, jossa oli upeat vanhat ikkunat, mutta seinässä kasvoi ruohoa. Talo, joka vei sydämen, vaikka seinien maalipinta repeilee. Talo, jolla on tarina, toisin kuin nykyisillä betonilaatikoilla.

Tai olisiko sittenkin kiinnostavampaa kirjoittaa rasittavista luonteenpiirteistä, kuten pedanttisuudesta? Koska täytyyhän astianpesukoneeseen todellakin laittaa mukit ylätason vasempaan reunaan, lasit oikealle ja kattiloiden paikka on alaosassa. Onko se minun vikani, jos joudun täyttämään tiskikoneen uudestaan, kun avomieheni on sommitellut astiat väärin?

Toisaalta voisi olla kiinnostavaa kirjoittaa heteronormatiivisuudesta. Siitä, miten ihmiset tekevät tietynlaisia oletuksia. Ei, se yrittäjäjuhlassa aveccina ollut nainen ei ollut vaimoni. Älä oleta.

Mutta kolumnilta toivottiin myös jonkinlaista ajankohtaisuutta. Voisiko aihe olla sittenkin korona-arki? Onhan se tuonut paljon hyvää. Kuten se, että urheilu-uutisia tulee paljon vähemmän. Ja uimahallien suljettua ovensa, on harrastettu kotona neuvostoliittolaista 80-luvun voimistelua sekä iltajumppia. On myös ollut aikaa tutustua omaan kotikaupunkiin paremmin. Bongata värikkäitä graffitteja ja syödä eväsleipiä tehtaan katolla.

Niin, syömisestä puheenollen, voisiko lukijoita kiinnostaa aloittelevan kasvissyöjän kokemukset? Koska kahvi maistuu oikeasti paremmalta kauramaidon kanssa. Ja ne ihmisten kysymykset! Voisitko kuvitella, että ilmoittautuessasi yrittäjäjuhliin sinulta kysytään, riittääkö sinulle ruoaksi salaatinlehti kun et siis syö possunniskaa ja kermaperunoita?

Ehkä teen kuitenkin ensin rentoutusharjoituksen, niin ajatus kulkee paremmin. Oletko muuten kokeillut?

Sami Karjalainen

Kirjoittaja on kolme vuotta Nokialla asunut mainostoimistoyrittäjä, joka inhoaa urheilu-uutisia.

Kolumni on julkaistu Nokian Uutisissa 29.5.2020.