Kauramaitoa ja kasvilihapullia

Muistatko vielä tämän lausahduksen: ”mikään armeija ei taistele kukkakaalipirtelön voimalla”? Pari vuotta sitten puolustusministeri Jussi Niinistö veti kikherneet nenäänsä kuultuaan, että Suomen armeijaan suunniteltiin jopa kahta kasvisateriaa viikkoa kohden. Niinistö kuitenkin unohti, että armeijassa oli ennenkin syöty kasvisruokia, kuten puuroa ja pinaattilettuja.

Miksi ruoka herättää meissä niin paljon intohimoja? Me jokainen syömme, ja se ei todellakaan ole ihan sama, mitä me lautasellemme laitamme.

Itse olen ollut kasvissyöjä puolitoista vuotta. Kuten niin usein, muutos lähti omasta navasta. Se ei riittänyt, että tiesin lihansyönnin ilmastovaikutuksista. Tiesin tuotantoeläinten huonosta kohtelusta. Tiesin ruokaviraston ravitsemussuosituksista: Älä syö lihavalmisteita ja punaista lihaa enempää kuin 500 g viikossa.

Lopulta terveystarkastuksen yhteydessä sain tuomion: ”Sinulla on korkea kolesteroli. Syöt kolesterolilääkkeitä loppuikäsi.” Hei oikeasti, eikö ole muuta vaihtoehtoa?

Sillä on vaikutusta, mitä syöt. Runsaasti lihaa syövillä on isompi riski saada suolistosyöpä, sepelvaltimotauti ja aivoinfarkti. Ja myöskin: lihansyönti nostaa kolesterolia.

Siksi päätin lopulta kokeilla kasvisruokavaliota. Kunnianhimoisesti aloitinkin täysin vegaanisella dieetillä: pois kaikki eläinperäiset tuotteet! Uuden opettelua tuli paljon. Tofu ja falafel olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta entäs kaiken maailman quornit ja seitanit? Mitä leivän päälle laitetaan, jos ei juustoa? Miten käy leffaherkkujen?

Pikkuhiljaa opin. Kauramaito kahvissa maistui jopa paremmalta kuin lehmän maito, soijarouheella oli helppo korvata jauheliha. Bongasin Boltsit: maukasta ja nopeaa arkiruokaa! Ja pavut, miten olinkaan voinut elää ilman niitä?

Vegaanina kohtasin myös haasteita. Ravintolakäynnit olivat vaikeita, vaihtoehdot vähissä. Vegaaniset juustot maistuivat lähinnä kengänpohjalta. Kaiken huippuna koin ilmoittautumisen erääseen isoon juhlaan: ”sopiiko sinulle, että söisit vain vihersalaattia?”.

Lopulta olen päätynyt fleksaavaksi kasvissyöjäksi. Fleksaaja tarkoittaa sitä, että voin tarvittaessa joustaa ruokavaliosta. Lihaa en ole kaivannut, mutta saatan maistella sekasyöjä-puolisoni lautaselta nyhtöpossua ja todeta sen maukkaaksi. Sen olen oppinut, että jokaisella aterialla on olennaista huolehtia proteiinin saannista, muuten nälkä yllättää nopeasti.

Mielestäni ruokavaliota ei tarvitse ajatella mustavalkoisesti: olet joko kasvissyöjä tai lihansyöjä. Lihansyöntiä voi myös vähentää. Kokeile vaikkapa tehdä makaronilaatikko, johon laitat puolet jauhelihaa ja puolet soijarouhetta. Veikkaan, ettet huomaa maussa mitään eroa.

Sami Karjalainen

Kirjoittaja on kasvissyöjä, joka pitää lihan mausta.

Kolumni on julkaistu Nokian Uutisissa 1.12.2020